perjantai 7. toukokuuta 2010

Lokeroita ja lajityyppejä

Nämä lyhyet kommentit sivuavat keskustelua, jota kävimme Juha Siron blogissa.

Mitä ovat runouden kategoriat tai lokerot? Alla kaksi (väärin)käsitystä, jotka toisinaan onnistuvat viemään keskustelun viljattomille vainioille. Näistä ensimmäinen on hieman yleisempi, toinen harvinaisempi.

Harha 1: Samaan lokeroon sijoittuvat runot jakavat välttämättä jonkin yhteisen piirteen.

On varmaan usein niin, että löytyy joku keskeinen piirre, jonka monet samaan genreen sijoitetut runot jakavat. Mutta jos tällä lajityypillä on mitätöntä pidempi historia, niin on todennäköistä, että kyseiseen genreen sijoitettujen runojen yhteys syntyy ennemminkin perheyhtäläisyyden kuin yhden tai useamman kaikkien jakaman piirteen kautta. Usein, joskaan ei tietenkään aina, on niin, että löytyy joukko piirteitä, joilla voidaan luonnehtia kyseiseen lajityyppiin kuuluvia runoja, mutta yksikään näistä piirteistä ei toistu joka ainoassa lajityypin runossa. Toisin sanoen, samaan genreen kuuluvista runoista Runo01 voi sisältää piirteet A,B,C; Runo02 piirteet B,C,D ja e, Runo03 piirteet A,C,D ja Runo04 piirteet A,B,D (todellisuudessa piirteitä on tietenkin paljon enemmän). Nämä runo eivät jaa yhtään kaikille yhteistä piirrettä, vaan ne sisältävät useita piirteitä, jotka ovat osittain jaettuja, ja sitä kautta ne voivat muodostaa perheyhtäläisyyden sitoman lajityypin. Osittain jaetut piirteet voivat olla lähes mitä tahansa: sanasto tai kieli, rytmi, runon pituus, aihepiiri, visuaalisuus, asenne, näkökulma, tekniikka jne. Genren runoille voi siis olla tyypillistä, että runot käsittelevät tiettyä aihepiiriä, tietyssä mitassa, tietyllä asenteella ja tietynlaisella sanastolla, ja kun vertaamme kahta tähän lajityyppiin kuuluvaa runoa keskenään, niin ne jakavat muutamia näistä piirteistä, mutta ei (välttämättä) kaikkia.
Runot saattavat lisäksi jakaa yhden tai useamman esikuvan, joiden kanssa niillä voi olla yhteyksiä ja niin edelleen. Genren hahmottamista voisi jatkaa moneen suuntaan, mutta idea lienee käynyt jo selväksi. Johtopäätös on kuitenkin se, että vaikka kaksi runoa näyttäisi keskenään kovinkin erilaisilta, niin historiallisessa mielessä ne voidaan hyvinkin sijoittaa aivan perustellusti samaan genreen.

Harha 2: Genret ovat totaliteetteja ja yhden runon on mahdollista kuulua vain yhteen lajityyppiin.

Ensinnäkin, lajityypit eivät ole totaliteetteja siten, että ne määräisivät kaiken tai lähes kaiken. Ts. kuuluakseen johonkin genreen runo ei saa rikkoa genren kirjoitettuja tai kirjoittamattomia sääntöjä. Lajityypit uudistuvat, eikä rajojen rikkominen tarkoita aina rajojen hylkäämistä. Genret eivät ole staattisia kokonaisuuksia ja aina välillä kirjoitetaan runoja, jotka uudistavat lajityyppiä, eikä suinkaan koko ’runoutta’ vaikka näin saatetaankin väittää. Luultavasti sellaiset väitteet, jotka esitetään runouden uudistumisesta ovatkin useimmiten hataria. Yleensä olisi parempi puhua jonkin genren uudistumisesta.
Toisekseen, jos jonkun runon, runokokoelman tai peräti runoilijan väitetään kuuluvan genreen (1), niin tämä voi pitää paikkansa vaikka se kuuluisi myös genreihin (2) ja (3). Aivan samoin kuin yksi ihminen voi kuulua useampaan kulttuuriin.

2 kommenttia:

  1. Jep. Kolmas vois olla harhaluulo, että genrellä on jokin olemuksellinen sisältö; seurausta mm. siitä, että jengi sotkee usein moodin ja muodon; mihin syynä lienee Humen vanha induktio-virhepäätelmä, musta joutsen. Toisaalta Einstein: "Insanity: doing the same thing over and over again and expecting different results." Pätee suomalaiseen runouteen usein aika hyvin. :D

    VastaaPoista
  2. Joo, nämä väärinkäsitykset saavat varmaan runoilijat tai muusikot usein kavahtamaan sitä kun joku sijoittaa heidät johonkin genreen.

    We are not basically a heavy metal band.

    http://www.youtube.com/watch?v=cGd3y37Eb7Y

    VastaaPoista